Yh­tei­nen me­ne­tys ja­kaa kol­men lap­sen koh­ta­lot eri suun­tiin. Ai­kuis­tu­mi­nen (to­sin ai­van liian var­hai­nen) tuo mu­ka­naan on­gel­mat, ku­kin ot­taa ne vas­taan omal­la ta­val­laan. Lap­suut­ta py­ritään yllä­pitämään dra­maat­ti­sis­ta muu­tok­sis­ta huo­li­mat­ta. Esil­le nou­see tie­dos­ta­vis­ta draa­mois­ta tut­tu­ja tee­mo­ja. Kris­til­listä kaut­ta­kin tut­kis­kel­laan kos­ton ja vä­ki­val­lan oi­keu­tus­ta.

Mic­hael Cues­tan mer­kittävä elo­ku­va tär­keästä ai­hees­ta, lap­suu­den en­ne­nai­kai­ses­ta lop­pu­mi­ses­ta pal­kit­tiin To­ron­ton elo­ku­va­fes­ti­vaa­leil­la. Upei­den nuor­ten näyt­te­lijöi­densä an­sios­ta teok­sen us­koo kestävän ai­kaa pa­rem­min kuin mo­nil­la lap­sinäyt­te­lijöi­den va­raan ra­ken­ne­tul­la elo­ku­val­la on ta­pa­na. Vain har­voin kä­sit­te­lee ame­rik­ka­lai­nen elo­ku­va tun­tei­den skaa­laa näin laa­jas­ti.