Kult­ti­ku­va­na mark­ki­noi­tu, 1950-lu­vun sci­fi-hal­pik­sia kun­nioit­ta­va kau­hu­pa­ro­dia, jo­ka on mo­nien mie­lestä hie­man lap­sel­li­nen. Haus­kaa to­ki pii­saa. I

dea on saat­ta­nut tul­la Art­hur C. Clar­ken Lap­suu­den lop­pu -ro­maa­nis­ta. Siinä ih­mis­ten kans­sa yh­teis­työhön pyr­ki muo­ton­sa kät­key­tyen ro­tu, jol­la oli pu­kin sor­kat jal­koi­na ja sar­vet päässä. Idea kään­net­tiin tähän niin, että tu­li­jat pyr­kivät kon­tak­tiin, mut­ta olen­not ovat il­mi­sel­viä klov­ne­ja ja ava­ruu­sa­lus muis­tut­taa sir­kus­telt­taa.