Barb­ra St­rei­sand on kuin nais­puo­li­nen Clint Eas­twood, jo­ka hak­sah­taa oh­jaa­ja­na ko­ros­ta­maan per­soo­naan­sa ta­val­la, jo­ka ei ole rea­lis­ti­nen. Eas­twood on­nis­tuu ole­maan suu­ri ra­kas­ta­ja it­sei­ro­ni­sel­la tyy­lillä, mut­ta St­rei­sand on suo­ras­taan nau­ret­ta­va yrittäessään muun­tau­tua har­maas­ta var­pu­ses­ta kau­not­ta­rek­si.

Jo Mad-leh­ti pa­ro­dioi tätä sar­ja­ku­vas­sa, jos­sa jul­ki­suu­den hah­mot muu­tet­tiin mat­ti­meikäläi­sik­si. Anop­pi miet­tii mi­niää kat­sel­les­saan: ”­Mu­ka­va tyttö, mut­ta hil­litön nenä!”

Sinänsä hyvä ai­he kai­ken lä­pi­tun­ke­vas­ta sek­sistä ja sa­ma­nai­kai­ses­ta yk­sinäi­syy­destä. Jeff Brid­ge­sin ei kui­ten­kaan oli­si pitä­nyt ek­syä Barb­ran vai­ku­tus­pii­riin lai­sin­kaan. Lau­ren Ba­call ja yllättäen myös Pier­ce Bros­nan lois­ta­vat si­vuo­sis­sa.