Kun Tappava ase -sarjan ykköselokuva tuli Suomen teatterilevitykseen, en arvostellut sitä kovinkaan korkealle.
Kun Tappava ase -sarjan ykköselokuva tuli Suomen teatterilevitykseen, en arvostellut sitä kovinkaan korkealle. Yli 10 vuotta myöhemmin kuitenkin ihmettelee, kuinka hyvä Mel Gibson oli roolissaan psykoottisena itsemurhakandidaattina.
Sarjan nimi perustuu sanaleikkiin, jota on vaikea kääntää oikein: kuolettavaksi luokiteltava ase. Sarjasta muodostui kaikkien aikojen paras roskaelokuvasarja, jonka katsominen peräperää on huomattavasti mukavampi kokemus kuin Rocky I-VI.
Saman osan sisälle mahtuu kuitenkin briljantteja kohtauksia ja aika limbojakin peräjälkeen.
Jokaisen osan ohjasi Richard Donner, joka pystyi viemään buddy/buddy-poliisielokuvan äärirajoillensa. Suurin kunnia kuuluu toimintakomedian taitajille, Mel Gibsonille ja Danny Gloverille. Nuoren ja vanhan kytän yhteispeli saavutti sellaisen kulttiaseman, että siitä tehtiin metavitsi Gibsonin tähdittämään Maverickiin, jossa Gloverilla oli cameorooli.
Ensimmäinen osa on aika tuima elokuva, joka ottaa vielä itsensä jonkin verran vakavasti. Lopun kaksintaistelu Gary Buseyn kanssa on tosin lapsellinen.
Keskitason kuva ja ääni. Ei ekstroja. Elokuva julkaistiin myöhemmin anamorfisena Director's Cutina (kts. Tappava Ase Director's Cut).