Oh­jaa­ja Ris­to Jar­van tär­keim­piin uu­den aal­lon teok­siin kuu­lu­va Työ­mie­hen päivä­kir­ja ku­va­si en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti työ­mie­hen harp­paus­ta alem­man kes­ki­luo­kan por­tail­le.

So­dankäy­neet mie­het osal­lis­tu­vat vielä teh­das­työhön ja elä­keläi­set elävät sisäl­lis­so­dan ase­tel­mis­sa.

In­sinöö­ri­taus­tai­nen eli ai­kan­sa etuoi­keu­tet­tu Jar­va ei pys­ty täy­sin pu­reu­tu­maan elo­ku­van ot­sik­koon. Lop­pu­jen lo­puk­si työn­joh­ta­ja (Paul Osi­pow) ja kont­to­ris­ti (E­li­na Sa­lo) oli­vat lap­set­to­ma­na pa­ri­na vielä tähän ai­kaan yh­teis­kun­nan hyväo­sais­ten jou­kos­sa. Sil­ti elo­ku­van ai­he­maail­ma oli en­nen kuu­lu­ma­ton ja val­lan­ku­mouk­sel­li­nen ai­ka­naan. Le­gen­daa­ri­nen elo­ku­vak­rii­tik­ko Pert­ti ”­Lu­mis” Lu­mi­rae on mu­ka­va nähdä vel­jen roo­lis­sa.