Hawks-wes­tern tyy­pil­li­sim­millään: jouk­ko eri­lai­sia mie­hiä pyr­kii yh­tei­seen rat­kai­suun sul­je­tus­sa ti­las­sa. Lu­te­ri­lai­nen mo­raa­li on tär­keintä: työt tehdään vii­mei­sen pääl­le, kun on ker­ran aloi­tet­tu. Pe­riaat­tees­sa ky­seessä on ark­ki­tyy­pin ti­lan­ne. Pai­kal­li­nen kar­ja­pa­ro­ni ha­luaa va­paut­taa hult­tio­vel­jensä mur­ha­tuo­miol­ta, mut­ta pie­ni lain­val­vo­ja­ryhmä pistää tiu­kas­ti kam­poi­hin. Zin­ne­ma­nin She­rif­fistä poi­ke­ten pää­hen­kilö (John Way­ne) ei juu­ri­kaan pyydä apua, kos­ka ei ha­lua si­vul­lis­ten haa­voit­tu­van.

Si­vu­tee­moil­la elävöi­tetään pe­rus­toi­min­taa. Yk­si tär­keim­mistä on lop­pu­jen lo­puk­si yh­teisön tuo­mion vas­tai­nen, jos­ta voi vetää mie­li­ku­via kom­mu­nis­ti­vai­nois­ta kan­sa­lai­soi­keuk­siin ja ra­sis­miin, vaik­ka mek­si­ko­lai­sia ku­va­taan ste­reo­tyyp­pi­ses­ti. Hal­vek­sit­ta­va juop­po (hie­no Dean Mar­tin) al­kaa nos­taa ar­vos­tus­taan yh­teisön sil­missä ryh­distäy­tymällä. Myös ram­pa kehä­raak­ki (mai­nio Wal­ter Bren­nan) osoit­taa tär­key­tensä oi­keas­sa pai­kas­sa. Kol­mas so­siaa­li­ses­ta ah­din­gos­ta nou­se­va on hui­ja­rin vai­mo­na lei­mat­tu kau­no­tar (An­gie Dic­kin­son), jon­ka luo­mi­ses­sa länkkä­reistä film noi­riin ja scien­ce fic­tio­niin hal­lin­neel­la le­gen­dal­la Leigh Brac­ket­til­le lie­nee ol­lut suu­ri kun­nia.

Rio Bra­von kat­soo mie­lellään mon­ta ker­taa. Ai­na löy­tyy jo­tain uut­ta am­men­net­ta­vaa. Vii­mei­sellä ker­ral­la ihai­lin jän­teväs­ti ra­ken­net­tua en­simmäistä koh­taus­ta, jos­sa she­rif­fi, juop­po ja mur­ha­mies koh­taa­vat. Ko­ko li­ki vii­den en­simmäi­sen mi­nuu­tin koh­taus to­teu­tet­tiin täy­sin il­man dia­lo­gia.

E­ri­kois­ta on myös se, että ai­kan nuo­ri­sotäh­den Ric­ky Nel­so­nin roo­li märkä­kor­vai­se­na pis­to­le­ro­na on­nis­tuu näin­kin hy­vin. Yleensähän poik­ki­tai­teel­li­set jul­ki­suus­tem­put eivät oi­kein on­nis­tu. Rio Bra­vo syn­tyi on­nel­lis­ten täh­tien al­la jo­pa tässä­kin suh­tees­sa.

Nos­tal­gis­ta on myös miet­tiä Joe Bru­det­ten pa­his­roo­lin Clau­de Akin­sia. 1960-lu­vul­la syn­ty­neet muis­ta­vat hä­net en­nen kaik­kea te­le­vi­sion Rek­ka­kus­kit –­sar­jan (Mo­vin´On) John­ny Pruet­ti­na. Näyt­te­lijä te­ki mo­nia mer­kittä­viä si­vuo­sia klas­sik­koe­lo­ku­vis­sa, tämän lisäk­si ai­na­kin Täältä ikui­suu­teen oli uran huip­pu­ja.