Englannissa vierailulla oleva CIA-mies Jack Ryan pilaa IRA-radikaalien suunnitteleman kuningasperheeseen kohdistuvan iskun.
Englannissa vierailulla oleva CIA-mies Jack Ryan (Harrison Ford) pilaa IRA-radikaalien suunnitteleman kuningasperheeseen kohdistuvan iskun. Hetken impulsista tehty sankariteko tuo miehelle maineen ja kunnian ohella myös paikan kostonhimoisten terroristien tappolistalla.
Tom Clancyn romaaniin pohjautuva tiivistunnelmainen jännäri vaihtaa edellisosan suurvaltapolitikoinnin ja kylmän sodan kylmäveriseen ja hyvin henkilökohtaiseen kostojahtiin, jossa Ryan läheisineen joutuu hyvin rahoitetun ja koulutetun vihollisen kohteeksi. Vuoronperään hyökkäys- ja puolustuspelinä toimiva jännäri sovittaa hienosti yhteen varjoissa vaanivien terrostien uhan ja CIA:n resurssien mahdollistaman korkealentoisen terroristijahdin — ja onnistuu vielä leipomaan Ryanin perheen ja kuninkaalisetkin tähän mielekkäällä tavalla. Näillä eväillä ja uskottavan vähäeleisellä toteutuksella elokuva nousee lähes edeltäjänsä tasolle.
Itse kirja sijoittuu kronologisesti aikaan ennen Punaisen lokakuun metsästyksen tapahtumia, jolloin Ryan rekrytointiin CIA:n palvelukseen, mutta elokuvassa aikajanaa on väännetty uusiksi vihjaamalla miehen vain viettäneen jonkinlaista sabattivapaata elokuvien välillä. Suurin syy kikkailulle on, että ykkösosassa Ryania näytellyt Alec Baldwin jäi pois pääosasta Broadway-näytelmän vuoksi, jonka jälkeen rooliin valittiin 15 vuotta vanhempi Harrison Ford. Kikkailu kuitenkin toimii tarinan siitä erityisemmin kärsimättä ja myös Ford on perityssä roolissaan suvereenin maanläheinen ja sympaattinen sankari. Fordilla oli kaikesta päätellen merkittävä rooli elokuvan käsikirjoituksen muokkaamisessa muutoinkin kuin vain ikäkysymyksen osalta.
Monet tuntuvat pitävän tätä jos ei koko Jack Ryan -elokuvanelikon niin ainakin alkuperäisen elokuvatrilogian huonoimpana osana, mutta valituksen sijaa on kuitenkin hyvin vähän. Huikean Punaisen lokakuun jälkeen pudotus oli lähes taattu, ja terroristijännäreitäkin on tehty maailman sivu, mutta onneksi saman kanan voi kyniä monella eri tapaa. Al-Qaida-jännäreiden vähitellen jo saturoidessa vuoden 2001 jälkeistä elokuvatarjontaa on mielenkiintoista nähdä uudelleen hieman vähemmän graafista, mutta henkisesti yhtälailla brutaalia terrorismin vastaista kamppailua 90-luvun puolelta. Moniin myöhempiin vastineisiinsa verrattuna tämä onkin poikkeuksellisen harkitseva ja mekanismeiltaan uskottava toimintajännäri.
Aiemmin aina pehmeältä vaikuttanut kuva ei aivan karista tätä kritiikkiä, mutta jälki on nyt upean läsnäolevaa. Kalseimmilaankin kolkossa syyssäässä kuva on miellyttävän värikylläistä, virheettömän vakaata ja asiallisen erottelevaa. Filmikohina on hillittyä eikä ilme toisaalta vaikuta tarpeettomasti silotetulta. Aimpi likakalvo on sekin poissa, samoin lievä moire. Kyseessä on aito 4K, joka tuntuu ottavan kaiken irti 35mm filmijuuristaan.
Napakka ääniraita pitää räjähdykset raapivan kirkuvina, tehosteet muutoinkin kylmän iskevinä ja dialogin lämpimän luontevana. Tilakuva on hillitty, mutta musiikkiraita tunnelmallisesti kohdillaan. James Hornerin kelttisävyjä hakeva musiikkiraita luokin hyvin tunnelmaa.
4K-levy on ekstraton. Boksi sisältää myös HD-versin ekstroineen omalla levyllään. HD-version ekstroissa tuttuun tapaan erittäin hyvä pieni making of -dokumentti (25 min.) ja traileri HD-muodossa. Making of sisältää yllättvän paljon tietoa lyhyeen kestoonsa nähden, ja samaan aikaan on hätkähdyttävää nähdä kuinka huonosti käsikirjoittaja Peter Iliff tuntee oman elokuvansa ja sitä edeltäneen punaisen lokakuun.