Yhden yönseudun aikana kuvataan niin erikoislaatuinen ja samalla todenmakuinen tapahtumasarja, että se ei edes tunnu elokuvalta.
Yhden yönseudun aikana kuvataan niin erikoislaatuinen ja samalla todenmakuinen tapahtumasarja, että se ei edes tunnu elokuvalta. Ruotsalainen mestariteos on tavoittanut katsojassa tämän korkeimman tilan.
Kerroksittaisuus on sekoitettu tarkasti. Vaikka tyyli on elokuvakerronnassa jo liiankin tuttu, on se tässä elokuvassa niin hyvin perusteltua, ettei sen puhdasta tarkoitusperää jää hetkeksikään epäilemään. Kohtausten annetaan kehittyä, kolme kerrosta sekoittuu sen kummemmin alleviivaamatta. Yhtäläisyyksiä havaitaan jokaisen elämässä.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Björn Runge täyttää henkilöhahmonsa vihalla, lähimmäisen syyllistäminen nousee pääteemaksi. Vikoja etsitään jatkuvasti toisista ja – kuin huomaamatta – vuosirenkaat kerääntyvät omille ihoille. Yhden yön aikana. Kuin vahingossa lähimmissä hahmottuu aiemmin tuntemattomia puolustusmekanismeja.
Vaaleat sävyt maalautuvat herkkyydellä. Käsivarakuva korostaa elokuvan täydellistä haurautta. Puhe ja puhumattomuus toistuvat komeasti. Ekstroissa nähdään 14-minuuttinen leppoisa haastattelu, 61-minuuttinen dokumentti kuvauspaikoilta, kuvaa Berliinin filmifestivaaleilta (17 minuuttia) sekä elämäkertoja ja traileri. Usein palkittu draama on vuosikymmenen merkkiteoksia, katsoi sen minkä väristen silmälasien läpi tahansa. (VA)