Herman Melvillen romaani Moby-Dick on noussut yleiseen tietoisuuteen maanisen pakkomielteen kuvauksena.
Herman Melvillen romaani Moby-Dick (1851, suomeksi Moby Dick eli valkoinen valas 1956) on noussut yleiseen tietoisuuteen maanisen pakkomielteen kuvauksena. Hyvä kohtaa pahan, mutta samalla pieni ihminen uhmaa Jumalaa. Onkin siten yllätys, kuinka Melvillen kuulemaan tositarinaan perustuva romaani ja elokuva eivät oikeastaan kuvaa ainakaan pääaiheenaan kyseistä psykologista dilemmaa. Ei, vaan enemmänkin kyse on ihmisen selviytymisestä luonnon armoilla.
Tarina kertoo valaanpyyntialus Essexin miehistöstä, joka joutuu vuonna 1820 valtavan valaan ahdistelemaksi. Keltanokka kapteeni ja kokenut perämies ovat sosiaalisesti ja ammatillisesti toistensa vastakohdat, mikä on ensimmäinen uhka koko hankkeelle. Ron Howardin elokuvan suurin ansio on siinä, ettei asetelmaa kuvata kovin mustavalkoisesti. Tietynlainen realismi on jopa poikkeavaa yhdysvaltalaisessa nykyelokuvassa.
Neljästä tähdestä kuitenkin jäädään huonon pääosavalinnan vuoksi. Chris Hemsworth ei epäonnistu, mutta jotenkin hänen roolinsa supersankari Thorina tunkee päälle katsojan alitajunnassa. Ehkäpä hän on liian persoonaton näyttelijä ollakseen uskottava miehistön karismallaan valloittanut merikarhu.
Myös alkupuolen vedenalaiset kohtaukset tuntuvat luonnottomilta, mutta meno paranee kuningasvalaan alkaessa dominoida toimintaa.
Laadukas kuva. Ääniraita soi aihepiirin vaatimusten mukaisella dynamiikalla. Mukana on mahdollisuus digi-kopioon. Ekstroihin on tallennettu 83 min. dokumentit ja peräti 36 min. poistettuja sekä 7 min. pidennettyjä kohtauksia. (PS)