Yk­si­tois­ta epi­so­dia kah­vis­ta ja tu­pa­kas­ta tun­tuu tu­hoon tuo­mi­tul­ta pro­jek­til­ta, vaik­ka mu­ka­na oli­si niin­kin mie­len­kiin­toi­sia hah­mo­ja kuin Ig­gy Pop ja Tom Waits. Mut­ta kun Jar­musch hei­lut­taa tah­ti­puik­koa, saa­daan ai­kai­sek­si tyy­likästä, haus­kaa ja kai­ken hui­puk­si fi­lo­so­fis­ta tu­ri­naa.

Kai­ken hui­puk­si tämä on koot­tu 17 vuo­den ai­ka­na eri pro­jek­tien vä­lissä, jo­ten alan frii­keillä on haus­kaa miet­tiessään, mitä elo­ku­vaa on mil­loin­kin teh­ty. Us­ko­ma­ton saa­vu­tus. Ja hyvät sa­vut.