Jo­ke­rin syn­ty­ta­ri­na on kieh­to­van tai­teel­li­nen tai­val koh­ti tu­tun hah­mon koh­taa­mis­ta. Ker­ron­ta kul­kee lä­hinnä sa­nat­to­mas­ti, mut­ta ta­ri­na on kaik­kien Bat­man-ver­sioi­den jäl­keen ve­toa­van kir­peä ja sal­miak­ki­mai­nen no­vel­li, jo­ka ta­lut­taa kat­so­jan vä­ki­sin to­sielämästä sar­ja­ku­vaan. Elo­ku­va­na tämä on roh­kea ve­to, jo­ka esit­te­lee to­dis­tuai­neis­ton­sa liiem­mittä kom­men­taa­reit­ta ja sa­maan ai­kaan hak­kaa un­tu­va­tyy­nyn lä­pi kyl­keen minkä eh­tii. Eikä vir­nis­tys kos­kaan ka­toa.

Ko­mea au­dio­vi­suaa­li­nen tai­val li­puu va­kaan pa­haen­tei­ses­ti koh­ti hul­luut­ta läh­tien elämän ja sa­teen pieksämästä ka­tuo­jas­ta ja pää­tyen ha­ra­kan­var­pai­den kaut­ta jo­hon­kin sai­raal­loi­sen mah­dot­to­muu­den ki­ka­ka­tus­loop­piin. On vain ajan ky­sy­mys kos­ka ruu­ti­tyn­ny­ri räjähtää ja tämä elo­ku­va osaa ot­taa kai­ken etiäi­sistä ja odo­tuk­ses­ta ir­ti.

E­nemmän­kin kuin elo­ku­va tämä on juon­ta­ma­ton, mut­ta pal­jon­pu­hu­va au­dio­vi­suaa­li­nen tut­kiel­ma tiestä ko­ko maail­man tun­te­mak­si sar­ja­ku­vail­ki­myk­sek­si. Tämä on us­kot­ta­va link­ki to­sielämän var­joon mah­tu­vas­ta rai­los­ta ai­na elämää­suu­rem­mak­si kar­ri­ka­tyy­rik­si, jo­ka herättää yhtäläi­sissä mää­rin pel­koa ja sää­liä.