Täysosuma! Jos "Kunniattomat paskiaiset" jäi turhan epätasaiseksi genreparodiaksi, jonka huumori veti huteja enemmän kuin osumia, kajauttaa "Django" jo lähtöluukusta sellaiseen vauhtiin, että kokonaisuutta voi luonnehtia vain kunnariksi. Huumori toimii periksi antamatta, omintakeinen tarina jaksaa kiinnostaa ja näyttelijäsuoritukset — Christoph Waltzin lekuri etunenässä — ovat upeaa katsottavaa.
Ohjaaja Quentin Tarantinon tehosekoitin tuntuu sotkevan spagettilänkkärin klassikot ja Coenin veljesten niin ikään Etelävaltioihin sijoittuvan vankikomedian "Oh Brother Where Art Thou?" yhdeksi hillittömäksi ralliksi. Sekoittimesta ulos virtaa hupia, kurjuutta, verta ja fiilistelyä tasavahvana pirtelönä. Tämä on epäkorrekti, ylettömän verinen ja orjuuden käsittelyssään jopa karu tarina, joka repii naurunsa kaikkialta muualta paitsi ihmisten selkänahasta. Kieliposkessa tehty, mutta virheettömällä tyylitajulla.
Viimeistä piirtoa myöten viitseliäästi luotu audiovisuaalinen kuosi kantaa periodipatinansa komeasti. Sisällöllisesti kyse onkin suorastaan genren referenssitasosta, ja myös teknisesti sekä kuva että ääni ovat erinomaisia. Kuva kikkailee takaumien kanssa, mutta kokonaisuus on terävä, virkeä ja huoliteltu. Mainio ääniraita osaa miksata musiikkia taidolla ja uudistaa samalla spagettilänkkäreiden äänimaailmaa mukavasti.
Ekstroissa suppeat, mutta mielekkäät koosteet hevosstunteista (14 min.), puvustuksesta (12 min.) ja tuotantosuunnittelusta (13 min.). Lisäksi mukana on Tarantino-boksin ja soundtrackin mainos. (IJ)