Poikamaisen intonsa säilyttänyt miljardööri keksii tavan kloonata dinosauruksia ja rakentaa näitä varten kokonaisen huvipuistosaaren.
Poikamaisen intonsa säilyttänyt miljardööri keksii tavan kloonata dinosauruksia ja rakentaa näitä varten kokonaisen huvipuistosaaren. Ennen kaikkien aikojen turistimagneetin avaamista yleisölle pääsee ryhmä tiedemiehiä ja kaksi lastenlasta elämänsä kiertoajelulle.
Valtavan dinosaurusbuumin aloittanut Jurassic Park on malliesimerkki ajattelevasta efektisirkuksesta — lennokkaasta silmäkarkista, joka hurmaa tehosteilla, mutta loppujen lopuksi viihdyttää hyvällä sadulla. Kirjailija Michael Crichton kirjoitti tarinan alunperin sen lapsihahmojen kautta, ja vaikka hän sittemmin (onneksi) luopui tästä ratkaisusta, leimaa tietty viattomuus ja lapsenomaisuus hyvällä tavalla koko elokuvaa. Fantastinen tarinan siemen on saanut ympärilleen hieman Peter Pan -tyylisiä teemoja lapsia kammoksuvan tiedemiehen (Sam Neill) ja tämän wendymäisen tyttöystävän (Laura Dern) kautta, eivätkä muutkaan hahmot ilkikurisesta pahiksesta (Wayne Knight) aina Benjamin Buttonin nuoruusvuosia selvästikin elävään miljardööriin (Richard Attenborough) tunnu olevan hukassa hiekkalaatikon leikeissä. Tämän letkan ohjaajana Steven Spielberg on enemmän kuin mies oikeassa paikassa.
Jurassic Park ei onneksi ole pelkkä tehosteidensa summa, mutta historiankirjoihin elokuva pääsee nimen omaan tehosteidensa johdosta. Elokuvaa lähdettiin tekemään pienoismalleja hyödyntävän stop motion -animaation ja suurempien mekatronisten nukkien kautta, mutta kuvausten aikana ILM:n tietokonetehosteet nousivat ohi takavasemmalta. Lopputuloksena on että lähes kaikki otokset, joissa näyttelijät eivät ole lähikontaktissa dinoihin on tehty tietokoneella.
Kuva ei ole aivan niin terävä tai värikylläinen kuin 4K HDR:ltä odottaisi, mutta kyseessä on aito ja luonteva 4K. Jokunen otos jää puuteroiduksi, erityisesti öinen alkukohtaus raptorihäkillä, mutta valtaosin jälki on miellyttävän vakaata, väritoistoltaan uskottavan luontevaa ja myös erottelukyvyltään HD-tason yläpuolella. 35mm filmille alunperin kuvattu elokuva on tuskin koskaan näyttänyt paremmalta, vaikka aikoinaan elokuvateatterissa tämä oli perin päräyttävä kokemus. Elämyksestä on nytkin kyse. Kuva on myös kyllin tarkka, jotta dinojen ensinäkemisessä Sam Neillin housuissa näkyy heinää jo ennen kuin tämä istuu nurmikolle.
Rouhea ääniraita on puhdas ja puhtaan pelottava. Musiikkiraita ja tehosteet tykittävät adrenaliinia suoneen jokaisen jännityksen paikan kohdalla niin, että takakanavissa rapisevat dinot on vaikea ohittaa. Dialogi soljuu kepeän luontevasti, musiikki legendaarista teemaa myöten pauhaa vaikuttavasti ja tehosteet ovat yhä kunniaksi elokuvalle.
4k-levy on ekstraton. Boksin niin ikään sisältämällä HD-version levyllä tutut ekstrat. Tekstityksessä pistää nyt silmään, että leimakokoelma (”stamp set”) kääntyy postimerkkikokoelmaksi, vaikka tämän hyllystä bongatun tekstin kääntäminen on alun alkaenkin tarpeetonta. (IJ)