Lois­te­lias uu­si tul­kin­ta mes­ta­riet­sivä Her­cu­le Poi­rot'n (Ken­neth Bra­nagh) Egyp­tin lo­mas­ta, jo­ka kään­tyy seu­ra­pii­ri­mur­han sel­vit­te­le­mi­sek­si Nii­lillä. Ajat­to­man vai­vat­to­mas­ti ete­nevä dek­ka­ri tar­joaa kai­ken mitä hyvältä Poi­rot'l­ta voi ny­ky­kat­san­nos­sa odot­taa. Egyp­tin py­ra­mi­dien tar­joa­ma elämää suu­rem­pi ja vas­taan­sa­no­mat­to­man aja­ton miljöö luo hui­keat puit­teet mur­ha­mys­tee­ril­le, jos­sa jo­kai­nen hah­mo tun­tuu ole­van li­haa ja ver­ta — ja jo­kai­sel­la on oma mo­tii­vin­sa siirtää uh­ri tuon­puo­lei­seen.

Ken­neth Bra­nagh'n toi­nen Poi­rot la­ven­taa kaa­no­nia va­ro­vas­ti, mut­ta mauk­kaas­ti. Taus­ta­ta­ri­na en­simmäi­sen maail­man­so­dan tais­te­lu­ken­tiltä ei ole peräi­sin Agat­ha Ch­ris­tien kynästä, mut­ta tämä ja muu­ta­ma muu va­paus is­tu­vat ko­ko­nai­suu­teen jos ei tar­peel­li­si­na niin toi­mi­vi­na li­sinä. It­se ta­ri­nan suh­teen suu­rim­mat va­pau­det tun­tu­vat ole­van Poi­rot'n viik­sien sa­lai­suus ja ris­tei­lyväen ni­vo­mi­nen yh­teen sa­mak­si hää­seu­rueek­si, mut­ta nämäkään eivät sot­ke elo­ku­va­nau­tin­toa. Lo­pul­ta ote­tut va­pau­det ovat pie­niä ja nii­den tar­joa­man sty­rok­sin lo­mas­ta löy­tyy yhä ti­mant­ti­nen viih­deil­ta.

Tämä on es­ka­pis­mia par­haim­mil­laan vaik­ka kon­na ei pää­sekään pa­koon. Poi­rot it­se­kin pa­laa kuu­lem­ma Ve­net­siaan si­joit­tu­van kol­man­nen seik­kai­lun myötä lä­hi­vuo­si­na.