Christian Würtenberg halusi palavasti jättää jälkensä historiankirjoihin.
Christian Würtenberg halusi palavasti jättää jälkensä historiankirjoihin. Vuonna 1991 sveitsiläisnuorukainen suuntasi kohti sirpaleiksi leviävän Jugoslavian sota-alueita. Haaveissa oli vangita yksi ainoa unohtumaton valokuvaruutu. Tavoite jäi saavuttamatta, sveitsiläisvalokuvaaja menehtyi omituisissa olosuhteissa sotatantereelle.
Kuolemaan liittyneet epäselvyydet eivät ole jättäneet lähipiiriä rauhaan edes vuosikymmenien perästä. Chrisin serkkutyttö Anja Kofmel päätti lähteä paikan päälle nuuskimaan — kameraryhmän kanssa.
Paikallisväestöön tutustuminen, haastattelut ja tutkimukset syventävät Chrisin matkan tarkoitusperiä. Sukulaispojan sotaseikkailu värittyy. Vaikuttaa, ettei kyseessä ole ollutkaan puhdas valokuvamatka. Sodasta kun voi hyötyä niin monin tavoin.
Asiaan perehtyneellekin Chris the Swiss toimii kansantajuisena katsauksena Jugoslavian alueen käsittämättömään lähihistoriaan. Dokumentin kerrontaa osittavat animaatiopätkät rikkovat draaman raskasta sisältöä mallikkaasti. Toisaalta rytmisesti tämä luo haasteensa. Leikkaustekninen kokonaisuus ei ole aivan saumattomassa balanssissa. Moniulotteinen kerronta hurjine, jopa raaistavine arkistomateriaaleineen pitää silti takapuolen penkissä visusti.
Jo Sodankylässä alkukesästä nähty älykäs sotakollaasi tarjoillaan myös R&A-elokuvajuhlien ohjelmistossa syyskuun lopussa 2018. Näytöksissä ei ole suomenkielisiä tekstityksiä. (VA)