Tositapahtumiin perustuva kertomus 70-luvulla Stanfordin yliopistolla psykologisen testin nimissä tehdystä kokeesta, jossa 18 opiskelijaa sullottiin leikkimään vankeja ja vartijoita suljettuun tilaan.
Tositapahtumiin perustuva kertomus 70-luvulla Stanfordin yliopistolla psykologisen testin nimissä tehdystä kokeesta, jossa 18 opiskelijaa sullottiin leikkimään vankeja ja vartijoita suljettuun tilaan.
Tieteellisesti hyvin kyseenalainen ja eettisesti läpeensä arveluttava koe päättyi jo muutaman päivän jälkeen vankien yritettyä vakavissaan pakoa, kapinaa, nälkälakkoa ja useamman vangin häilyessä mielenterveyden rajoilla. Kokeen johtaja psykologian professori Philip Zimbarbo sukelsi itsekin varsin syvälle leikkiinsä, jolla tuntuu olevan enemmän yhteistä television Big Brotherin kuin tieteen kanssa. Koe johti kuitenkin psykologisten kokeiden eettiseen ennakkotarkasteluun, joten sikäli maailma parani. Myöskään Zimbardon ura ei tähän tyssännyt vaikka nykypäivänä toisin voisi kuvitella.
Elokuva kertoo tarinan uskottavasti ja kaikesta päätellen ilman suuria vapauksia. Läsnäolon tunne syntyy vähin elein mutta väkevän dokumentoivasti. Alkuperäistä koetta on syytetty roolittamisesta, mutta nappiin tuntuvat roolit menneen myös elokuvassa. Zimbardoa tuskin tuolillaan pysyvällä kiihkolla näyttelevä Billy Crudup tekee uskottavan roolin, mutta tuntemattomammat nimet vankeina ja vanginvartijoina onnistuvat tätäkin iskevämmin.
Elokuva kuvittaa tarinansa imevästi ja herättää kosolti kysymyksiä tutkimusetiikan tiimoilta. Kevyttä lauantai-illan viihdettä tämä ei ole, mutta sitä tuskin tästä aiheesta odottaisikaan.
Periodipatinoitu kuva on filmimäinen ja miellyttävän terävä. Dialogivetoinen ääniraita luottaa hetken imuun ja dokumentaarimaiseen otteeseen. Ekstraton. (IJ)