Likainen Harry joutui keskelle kovaa 1970-luvun alun yhteiskuntakeskustelua.
Likainen Harry joutui keskelle kovaa 1970-luvun alun yhteiskuntakeskustelua. Liberaalit haukkuivat lakia omin päin lukevan etsivän uusfasistiksi, mutta suuri yleisö saattoi tuntea toki toisin. Jossain vaiheessa saattaa olla, että venytetyn pinna ei riitä, kun yhteiskunnan turvaverkko kärsii perin suurista aukoista.
Nykykatsannosta liberaalit olivat hieman väärässä. Don Siegelin tarkoitus oli kuvata väkivallan nurjaa puolta, jossa raja-aidat häipyvät. Elokuva on ehdottomasti väkivallan vastainen. Harry on uhri siinä missä psykopaatin palkkamurhaajan (hurja Andy Robinson) kaltoinkohdellut kansalaisetkin. Avainkohtaukseksi voi nyt nostaa sen, kun Harry vierailee haavoittuneen kollegansa tykönä: Harry tuntuu helpottuneelta kuultuaan tämän jättävän poliisin työn.
Elokuva on kestänut hyvin aikaa, kun ottaa huomioon, kuinka usein tämä on tullut televisiosta ja julkaistu uusina videoversioina. Dialogi kirjoitettiin niin tiukasti, että monista tokaisuista on tullut osa populaarikulttuurin pysyvää sanastoa. Ja aina nämä haluaa kuulla ja nähdä uudestaan muutaman vuoden välein. Mistä muusta toimintaelokuvasta voi sanoa näin?
Uusi masterointi on onnistunut erinomaisesti. 1990-luvun lopun DVD-versio jää vääjäämättä suttuiseksi rinnalla tarkasteltuna. Aikoinaan sitä tosin pidettiin kuvaltaan erinomaisena. Vaatimustaso tosiaankin muuttuu kymmenessä vuodessa! Ääniraita soi hieman aiempaa napakammin. Ekstroissa kommenttiraita, yli 200 minuuttia dokumentteja, 27 min. haastatteluja ja sarjan trailerit. (PS)