Hir­viö­ko­me­dioi­den klas­sik­ko lu­tui­sis­ta kar­va­pal­lois­ta, jois­ta si­kiää to­del­li­sia rii­viöitä mikä­li näi­den an­taa kas­tua ja saa­da ruo­kaa puo­le­nyön jäl­keen. Aja­tus­maail­mal­taan hil­peän il­ki­ku­ri­nen elo­ku­va ei nou­se vuo­si­sa­to­jen par­hai­den elo­ku­vien jouk­koon, mut­ta val­loit­taa omal­la ot­teel­laan. Mat­ka söpöstä poi­ka­ses­ta li­mai­sek­si pö­silök­si on tässä yh­den ti­pan mit­tai­nen, millä voi nähdä yhtäläi­syyk­siä lop­puil­lan baa­ri­kult­tuu­riin — eri­tyi­ses­ti kun oh­jaa­ja päättää näyttää otuk­sen­sa myös tässä kon­teks­tis­sa ör­veltämässä.

Tuot­ta­ja Ste­ven Spiel­berg on tark­ka että tämä ei ole kau­hue­lo­ku­va eikä kau­hu­pa­ro­dia, mut­ta kum­pa­na­kin näistä tämän voi­si myös ha­lu­tes­saan kat­soa. Sil­ti tämä ei ole pe­lot­ta­va eikä mil­lekään gen­rel­le nal­jai­le­va. Ky­seessä on poik­keuk­sel­li­sen kak­si­ja­koi­nen ker­to­mus puh­toi­sis­ta pik­ku­kau­pun­gin nuo­ris­ta, jot­ka en­sin päästävät rii­viöt val­loil­leen ja sit­ten kamp­pai­le­vat näi­den ai­soi­hin pistä­mi­sek­si. Poh­jim­mil­taan tämä on hyvän­tuu­li­nen ja huu­mo­ril­taan tur­val­li­sen räväkkä seik­kai­lu.