Yk­sin­huol­ta­jaäi­ti Lo­re­lein (Lau­ren Gra­ham) ja tyttä­rensä Ro­ryn (A­le­xis Ble­del) ystä­vyy­teen pe­rus­tu­va Gil­mo­ren tytöt on poik­keuk­sel­li­nen te­le­vi­sio­sar­ja – lä­hinnä dia­lo­gin­sa vuok­si. Teks­tin määrän tul­va on ra­ja­ton. Ver­baa­liak­ro­ba­tia on it­se­tar­koi­tuk­sel­lis­ta, sar­jan tun­nus­merk­ki. Dia­lo­gin muun­tu­mi­nen näsä­vii­sas­te­luk­si on sääntö. Run­saal­la kat­so­mi­sel­la näsä­vii­sas­te­lu saat­taa muun­tua är­sy­tyk­sek­si. Su­per­si­vis­ty­neet ja rön­syi­levät ni­mi­viit­tauk­set vaa­ti­vat kat­so­jal­ta oman osan­sa kir­ja­vii­sau­des­ta. 22 jak­soa, kun­kin kes­to rei­lut 40 mi­nuut­tia, mel­ko ras­kas pa­ket­ti sitä­kin kaut­ta.

Gil­mo­ren tyttö­jen ka­vee­raa­mi­nen saat­taa tun­tua vie­raal­ta äi­ti-tytär -suh­tees­sa elä­vil­le. Kui­ten­kin, pal­jon opet­ta­vais­ta useaan lap­sen ja van­hem­man vä­li­seen toi­min­ta­mal­liin oli­si. Vaik­ka Lo­re­lein kas­va­tuk­sel­li­set me­to­dit eivät suo­raan toi­mi­si­kaan tei­ni-ikäi­sen saat­ta­mi­ses­sa ai­kui­suu­teen, mah­dol­li­suu­den ole­mas­sao­lo ku­tit­te­lee sil­ti. Ä­lykkö­tyttö­jen kah­vipöytä­kes­kus­te­lu­ju­tuk­si al­kuun miel­ty­nyt sar­ja on kas­va­nut ulos vaat­teis­taan so­pien jat­ku­vaa ä­lyl­li­syyttä kai­paa­mat­to­mien­kin ajan­viet­teek­si siinä missä nuo­ri­son kra­pu­la-aa­mun viih­teek­si. Vii­koit­tai­se­na nau­tin­to­na sar­ja pal­kin­nee kat­so­jan­sa par­hai­ten, usean perättäi­sen jak­son naut­ti­mi­nen on pa­him­mil­laan lyy­ristä ki­du­tus­ta vas­taa­va ko­ke­mus.

Hah­mo­jen määrä py­syy hil­lit­tynä, ää­net tuo­daan tu­tuik­si. Ro­ryn no­kit­te­lu on kuin nau­haa tois­tai­si, dia­lo­gin muo­dos­ta­mi­sen on kai sit­ten tar­koi­tus­kin ol­la kuin tois­toa pla­ris­ta. Leik­kaus seu­raa mu­ka­na or­jal­li­ses­ti. Lo­re­lein van­hem­mat Emi­ly (Kel­ly Bis­hop) ja Ric­hard (E­dward Herr­mann) viih­dyttävät ajoit­tai­si­na pa­loi­na. Rik­kau­den ko­ros­ta­mi­nen yhtään suu­rem­mas­sa mit­ta­kaa­vas­sa oli­si omiaan ai­heut­ta­maan päänsär­kyä. Pai­kal­li­nen kah­vi­la­no­mis­ta­ja Lu­ke (S­cott Pat­ter­son) ta­sa­pai­not­taa pu­he­tul­van ä­lyl­listä osaa omal­la ta­val­laan. Vii­mei­nen jak­so jä­tetään koh­taan, jos­sa seu­raa­va kau­si on os­to­pak­ko.