Lip­pu­luu­kul­la flo­pan­nut, mut­ta sit­tem­min pie­ni­muo­toi­seen kult­tis­ta­tuk­seen nous­sut ka­sa­ri­seik­kai­lu näyttää yh­den epi­so­din He-Ma­nin (Dolph Lundg­ren) ja Ske­le­to­rin (F­rank Lan­gel­la) vä­li­sestä uni­ver­su­min her­ruu­den kä­denväännöstä. Elo­ku­van taus­tal­la on sa­man­ni­mi­nen ani­maa­tio­seik­kai­lu, jo­ka se­kin teh­tiin sii­vittämään sa­man­ni­mi­sen Mat­te­lin le­lu­sar­jan myyn­tiä.

Tämä tai­si ol­la en­simmäi­nen teat­te­ris­sa ai­koi­naan nä­kemä­ni elo­ku­va, jo­ten mi­nun lie­nee mah­do­ton­ta ol­la ob­jek­tii­vi­nen tämän koh­dal­la. Ky­se on sil­ti lup­sa­kan ka­sa­ri-hen­ki­sestä toi­min­ta­seik­kai­lus­ta, jo­ka in­noit­ti ai­koi­naan mo­nen lei­kin pu­nai­sen lan­gan, mut­ta toi­mii yhä haus­kas­ti. Ai­koi­naan tämä oli hur­jan jän­nittävä ko­ke­mus teat­te­rin pi­mey­dessä, nyt me­no voi hel­pos­ti hy­myi­lyttää, mut­ta jäl­ki­ma­ku on hyvän­tuu­li­nen.

F­rank Lan­gel­la on mei­kat­tu tun­nis­ta­mat­to­miin pää­kal­lo­mie­henä, mut­ta mies tuo roo­liin asial­lis­ta tiuk­kuut­ta il­man pie­nintäkään camp-vi­vah­det­ta. Lan­gel­la it­se pitää kuu­lem­ma roo­liaan yh­tenä suo­si­keis­taan. Pik­ku­nas­ka­li­na tämän täh­ti oli tie­tys­ti mie­kan kans­sa pul­lis­te­le­va Dolph Lundg­ren, jo­ka puo­les­taan ei ol­lut tyy­tyväi­nen roo­liin, ja oli­si jä­tet­ty syrjään jat­ko-o­sas­ta mikä­li täl­lai­nen oli­si teh­ty. Myös Fren­deistä sit­tem­min muis­tet­ta­va Cour­te­ney Cox te­kee tässä yh­den en­simmäi­sistä elo­ku­va­roo­leis­taan.