Kult­ti­sar­ja­ku­vaan pe­rus­tu­va From Hell oli ai­koi­naan hie­noi­nen pet­ty­mys. sillä se tun­tui tar­joa­van ki­rur­gi­ses­ta ai­hees­taan huo­li­mat­ta enemmän pin­taa kuin sisältöä. Kol­men täh­den tuo­mio ei kui­ten­kaan py­sy­nyt, sillä ihas­tuin uu­sin­ta­kat­se­lul­la tyy­likkää­seen, ei vä­ki­val­lal­la mässäi­levään tul­kin­taan kuu­lus­ta (ja ku­lu­nees­ta) ai­hees­ta. Siitä ylimääräi­nen täh­ti.

Eihän tämä tie­tys­ti juu­ri­kaan uut­ta tar­joa: ri­kok­sia ei sel­vi­tet­ty, mikä viit­ta­si ku­nin­ga­tar Vik­to­rian kak­si­nais­mo­ra­lis­ti­sen hal­lin­non ol­leen osal­li­se­na. Kau­la kat­keaa bru­taa­lis­ti vain ker­ran. Pää­pai­no on oi­keas­sa tun­nel­mas­sa.