Ruot­sa­lais­ko­me­dia nai­ses­ta, jo­ka yrittää pa­kot­taa elämänsä lan­gat vil­la­pu­se­rok­si, mut­ta maail­man­kaik­keus tun­tuu ole­van eri mieltä kaa­vas­ta. Maail­man­kaik­keus ei lo­pul­ta to­sin löy­dy ul­koa­va­ruu­des­ta vaan kat­seen sisäänpäin kääntämällä.

Kaa­vaa rik­ko­va ja sil­ti pe­rin kaa­va­mai­nen draa­ma­ko­me­dia näyttää Tuk­hol­man heh­keänä ja elämän poi­mi­mis­ta vail­le val­mii­na. Ura, per­he ja yh­teis­kun­nan odo­tuk­set ovat kaik­ki tar­pee­ton­ta pai­no­las­tia jos elämän prio­ri­teet­te­ja jää poh­ti­maan kun­nol­la — tai ai­na­kin näi­den pitää is­tua sisältäpäin kum­pua­vaan hyvä­no­lon tun­tee­seen. Elämä voi kul­kea muu­toin­kin kuin 24 ruu­tua se­ku­nis­sa on tämän pe­rimmäi­nen ope­tus — elo­ku­van raf­laa­va ni­mi si­vut­taen.