No­kian kän­nyköistä muis­te­tun soit­toää­nen taus­tal­la on 1300-lu­vun ker­to­mus sveit­siläi­sestä jou­siam­pu­jas­ta. Tämä elo­ku­va ot­taa tehtäväk­seen ker­toa tuon miek­ko­sen syn­nyin­ta­ri­nan jos­sa­kin Sveit­sin ja Itä­val­lan vä­li­sen val­ta­tais­te­lun ko­ri­nois­sa.

Tyy­li­puh­das ja kaa­van­mu­kai­nen ri­ta­rijännä­ri uut­taa kli­seistä pa­dal­li­sen jän­ni­tystä, toi­min­taa, ro­man­tiik­kaa ja rak­kaut­ta men­neitä ai­ko­ja koh­taan. Teat­raa­li­ses­ti, mut­ta pok­ku­roi­den lu­si­koi­tu sop­pa on tuh­ti jos ei ai­van elävä ote ku­vi­tet­tua his­to­riaa. Ta­ri­nan kuo­si sitä vas­toin on vir­heettömän näyttävä.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Fried­rich Sc­hil­le­rin näy­telmään (1803-1804).