Kes­ki-ikäis­ten mies­ten vieh­ty­mystä nuo­riin tyttöi­hin ku­va­taan huo­mat­ta­van pal­jon elo­ku­vis­sa. Il­miö lie­nee siis tot­ta, mut­ta ih­me­tyttäi­si ai­na­kin Mark Twai­nia, jos hän vielä eläi­si. Tätä pa­ra­dok­sia­han hän si­vu­si mauk­kaas­ti kir­jas­saan Mat­ka­kir­jeitä maas­ta.

Su­den vuo­si ker­too epi­lep­sian­sa kät­kevästä ä­lykkäästä kir­jal­li­suu­den opis­ke­li­jas­ta (pä­tevä Kris­ta Ko­so­nen), jo­ka ha­luai­si elää omas­sa ta­lou­des­saan, mut­ta yli­huo­leh­ti­vat van­hem­mat pelkäävät sai­rau­den vaa­ro­ja. Do­sent­ti Mik­ko Gor­man (Ka­ri Heis­ka­nen) jou­tuu puo­les­taan jättämään ko­tin­sa vai­mon löy­det­tyä hyvästä ystävästä uu­den mie­hen. Epä­suh­tai­nen pa­ri (puo­leen ja toi­seen) al­kaa ja­kaa kimp­pakämppää, ja ylio­pis­tol­la nos­tel­laan kul­mia.

Ta­ri­na on kli­see, jo­ta hyvät näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­set eivät pe­las­ta. Oh­jaa­jan ih­meel­li­set esiin­ty­mi­set skan­daa­li­leh­distössä se­koit­ta­vat ko­ko pa­kan, vaik­ka näin ei sai­si käydä. Kat­so­ja al­kaa miet­tiä, kuin­ka pal­jon aiem­min hy­viä elo­ku­via oh­jan­nut Saa­re­la ker­too omis­ta pe­dois­taan. Ko­ko epäus­kot­ta­va draa­ma on ai­ka­mois­ta ajan­huk­kaa ja sa­mal­la eittämättö­mien lah­jo­jen vää­rinkäyttöä.