Kol­mas kau­si aloit­taa CIA:n pää­ma­jan pom­mi-is­kun jäl­kei­sistä se­ka­vis­ta tun­nel­mis­ta. Bro­dy har­hai­lee hen­ki­hie­ve­reissä jos­sa­kin Etelä-A­me­ri­kas­sa, Clai­re ryh­tyy na­pit vas­tak­kain Sau­lin kans­sa ja ko­ko var­jo-or­ga­ni­saa­tion tu­le­vai­suus on vaa­ka­lau­dal­la. Ri­vien sisäistä tap­pe­lua esiin­tyy lä­hes kai­kil­la rin­ta­mil­la, niin Lang­leyssä kuin va­paal­la­kin, mut­ta vä­hi­tel­len kai­ken ki­nan kes­keltä al­kaa hah­mot­tua uu­si pu­nai­nen lan­ka. Sa­mal­la ter­ro­ris­min vas­tai­sen tais­te­lun tiu­kin kär­ki al­kaa suun­tau­tuu koh­ti Ira­nia.

Sar­ja näyttää jo mil­tei luo­vut­ta­neen­sa ja val­mis­tau­tu­van­sa kai­ken silp­pu­roin­tiiin, mut­ta Bro­dyn pa­luun myötä me­noon löy­tyy uut­ta pot­kua. Avau­tu­va va­koo­ja­pi­ruet­ti aset­te­lee Bro­dya mil­tei jon­kin­lai­sen su­per­san­ka­ri­myy­tin syn­ty­ta­ri­nan kes­kiöön, mut­ta ote py­syy sil­ti val­tao­sin us­kot­ta­va­na ja ai­na kou­kut­ta­va­na. Var­jo­mies­ten ky­see­na­lais­ta­ma­ton val­mius päättää maail­man­po­li­tii­kas­ta yh­den kah­vi­ku­pin ai­ka­na särähtää hie­man kor­vaan, mut­ta myös tämän vank­ku­mat­to­muu­den vas­ta­pai­no Ira­nis­sa esi­tetään vai­kut­ta­vas­ti. Ko­mean nou­su­joh­tei­nen kau­si viih­dyttää vai­vat­ta ja va­laa myös us­koa neljän­teen kau­teen, jo­ka kui­ten­kin saa tästä epä­kii­tol­li­sen al­kua­se­tel­man.