Haus­ka ta­paus elo­ku­vak­si, sillä tek­ni­nen to­teu­tus on hyvä­ta­sois­ta vaik­ka sisältö on täy­del­listä tuu­baa. Ta­ri­na on mie­li­ku­vi­tuk­se­ton kom­po­siit­ti aiem­min näh­dyistä toi­min­tapät­kistä: vi­ran­toi­mi­tuk­ses­sa vam­mau­tu­nut, sit­tem­min era­koi­tu­nut et­sivä jou­tuu pa­laa­maan ih­mis­ten il­moil­le pe­las­taak­seen si­sa­ren­sa kos­toa ja­noa­van psy­ko­paa­tin kou­ris­ta. Koh­tauk­set pomp­pi­vat il­man sel­keää päämäärää ja kli­seistä par­si­tut vuo­ro­sa­nat yrittävät edistää ta­ri­naa tut­tui­hin kaa­voi­hin as­so­sioi­mal­la – tätä voi kat­soa leu­ka au­ki höl­mis­ty­neenä, ma­ha kip­pu­ras­sa nau­raen tai ei ol­len­kaan. Eri­koi­suu­te­na mai­nit­ta­koon ko­ko yön kestävä ta­ka-a­jo, jo­ka siirtää vä­lien­sel­vit­te­lyn kes­ken lop­pu­ka­hi­noin­nin kä­teväs­ti uu­teen ympä­ristöön.

Ku­va vai­kut­taa hi­ve­nen peh­meältä ja vä­reiltään tuk­koi­sel­ta, mut­ta yltää sil­ti kes­ki­kas­tiin. Ää­ni­rai­ta on sel­keä ja ehyt, mut­ta sisällöl­li­ses­ti hy­vin sees­tei­nen. Pu­he ja hil­jai­suus hal­lit­se­vat ulo­san­tia, mut­ta toi­saal­ta sa­tun­nai­ses­ti esiin­tyvää mu­siik­kia on laa­jen­net­tu myös ta­ka­ka­na­viin. Ekst­rois­sa trai­le­ri. (IJ)