Ber­lii­nin elo­ku­va­fes­ti­vaa­lien Ho­pei­sen Kar­hun voit­ta­nut kau­pun­ki­ku­vaus yh­dis­te­lee hol­tit­to­mas­ti via­ton­ta rak­kaut­ta ja jär­jestäy­ty­nyttä ri­kol­li­suut­ta. Nuor­ten ih­mis­ten ra­kas­tu­mi­nen jää va­li­tet­ta­van etäi­sek­si, ehkä osin liian ko­rean ul­ko­kuo­ren vuok­si. Jos oh­jaa­ja oli­si sy­ven­ty­nyt elo­ku­van mie­len­kiin­toi­sim­piin tee­moi­hin, nuo­ri­son päämäärättö­myy­teen ja van­hem­pien vä­lin­pitämättö­myy­teen, oli­si ko­ko­nai­suus var­mas­ti ol­lut hal­li­tum­pi. Ku­ten pe­rin­tei­seen aa­sia­lai­seen tyy­liin kuu­luu, niin myös tässä taiwa­ni­lai­se­lo­ku­vas­sa her­ku­tel­laan tei­ni­tytöillä. Vä­lillä tytöt jou­tu­vat vä­ki­val­lan vä­li­kap­pa­leik­si ja vä­lillä taas myyvät vä­hissä vaat­teis­sa ”yrt­ti­leh­tiin” kie­dot­tu­ja päh­kinöitä ohi­kul­ki­joil­le. Vaik­ka näitä ”yrt­tejä” myydään Taiwa­nis­sa lail­li­si­na ja päh­kinät ovat näemmä oi­keas­ti­kin tyttö­jen ai­noa vi­ral­li­nen myyn­ti­tuo­te, ei elo­ku­va missään ta­pauk­ses­sa so­vi ala-as­teikäi­sil­le. Suo­men Elo­ku­va­tar­kas­ta­mos­sa on tai­det­tu so­kais­tua sa­mai­siin pik­ku­tyttöi­hin, ei kat­sot­tu to­del­li­siin ta­pah­tu­miin elo­ku­van ta­ka­na.

Ku­va on mat­ta­pin­tai­suu­des­taan huo­li­mat­ta tark­ka, vä­rit ovat eri­tyi­sen läm­pimät. Ää­ni­rai­ta ei ole ai­van ku­van ve­roi­nen. Pu­he jää etääl­le. Lisä­ma­te­riaa­le­ja ei ole lain­kaan. (VA)