Kun hie­man ai­kaa on ku­lu­nut, huo­maa sen, kuin­ka ra­dioräävä­suu Howard Ster­nin temp­pu­ja on mat­kit­tu meidän­kin aal­loil­lam­me. Kak­si­nais­mo­ra­lis­ti­ses­sa USA:s­sa ra­dio-DJ, jo­ka pu­huu il­man sor­dii­noa siitä, mitä mie­leen tu­lee, oli kuin tai­vaan lah­ja. Hyvää tässä on se, että Stern (ja mo­ni muu­kin) esittää it­seään.

Ei-a­na­mor­fi­nen ku­va vuo­den 2004 kesällä? Yk­si­tyis­koh­dat eivät py­sy ku­ris­sa. Muu­ten OK tek­ni­ses­ti, vaik­ka ää­ni­rai­ta on van­hah­ta­va. AC/DC esiin­tyy li­venä, mut­ta lap­si­ve­si kes­keyttää bii­sin. Le­vyl­le ei ole tal­len­net­tu ekst­ro­ja.