Seis­kat, zo­dia­cit ja jackt­he­rip­pe­rit näh­nyt Ste­ven Sea­gal on tällä ker­taa et­sivä, jo­ka yritää jäl­jittää ast­raa­li­mer­keistä in­nos­tu­nut­ta sar­ja­mur­haa­jaa. Ai­na her­kul­li­sen it­se­ra­kas ja nais­ten vä­littömäs­ti pal­vo­ma Sea­gal on tässä taas vet­reässä kun­nos­sa ja tut­tu­jen ta­va­ra­merk­kien ää­rellä lui­ta ru­sen­te­le­mas­sa ja tyttö­siä kut­kut­te­le­mas­sa.

Ta­ri­na uh­kaa puu­rou­tua kes­ki­paik­keil­laan ot­ta­mal­la it­sensä va­ka­vas­ti, mut­ta her­vo­ton lop­pu hy­vittää kai­ken: tyttöystävänsä me­nettä­nyt ja mur­ha­mie­hen kylmän­nyt Sea­gal vain nos­taa kyt­kintä ja läh­tee kak­kos­per­heensä luok­se ja suo­raan sän­kyyn. Hil­peä on myös mie­hen kom­ment­ti mur­haa­jal­le: su­rul­li­nen asia on että ta­poit hä­net vain ta­voit­taak­se­si mi­nut, kun oli­si voi­nut vain huu­taa ni­meä­ni. Niinpä, oli­si var­maan kan­nat­ta­nut soit­taa sa­maan nu­me­ro­pal­ve­luun mistä Sea­gal it­se ti­lai­lee nai­systä­viään.