Nais­ten so­ta jäi ul­ko­mai­sis­sa elo­ku­vis­sa vin­je­tin ase­maan, mut­ta Suo­mes­sa on jyllän­nyt perä­ti lot­tae­lo­ku­vien buu­mi. Missään muus­sa tois­ta maail­man­so­taa käy­neessä maas­sa ei toi­mit­tu nais­ten va­paaeh­tois­työssä suh­teel­li­ses­ti yhtä laa­jas­ti kuin Suo­mes­sa, eikä missään muus­sa maas­sa heidän työtään hal­vek­sit­tu yhtä voi­mak­kaas­ti.

Muis­tan 1970-lu­vun teh­das­työstä, kuin­ka sii­voo­jia koh­del­tiin suu­rin piir­tein kuin huo­ria. Tästä lähtö­koh­das­ta elo­ku­va sel­vittää suu­rim­man pul­lon­kau­lan­sa, lot­tajär­jestön en­nak­ko­sen­suu­rin ai­ka su­ju­vas­ti.

Lo­tat eivät syyl­lis­ty minkään­lai­siin vir­hei­siin saa­ti hau­reu­teen ai­na­kin yh­dessä elo­ku­vas­sa, jo­ten kai se mer­kit­see ta­sa­pai­noa. Elo­ku­va on muu­ten­kin odo­tuk­sia pa­rem­pi, jo­pa kos­ket­ta­va ja rea­lis­ti­nen, mut­ta ei sentään an­sait­se Ko­ti­vin­kin viittä ja Me Nai­set –­leh­den neljää täh­teä.

Uut­ta on tar­jol­la: he­vos­ten tär­keä roo­li tu­lee esil­le, eikä lot­tien asei­denkäyttökään ole ko­vin ylei­sessä tie­dos­sa ole­va asia.