Tun­tuu ai­na mu­ka­val­ta, kun län­ne­ne­lo­ku­vaa jos ei viedä eteenpäin niin ai­na­kin se pi­detään hen­gissä. Se­rap­him Fall­sin en­simmäi­nen puo­li tun­tia kuu­luu la­ji­tyy­pin dy­naa­mi­sim­piin. Sa­mal­la se on Pier­ce Bros­na­nin hei­veröi­sen uran pa­ras­ta toi­min­taa.

Miestä am­mu­taan lu­mi­sil­la la­keuk­sil­la ja kyy­ti on var­mas­ti kyl­mempää kuin kos­kaan. Lun­ta on to­ki käy­tet­ty me­nes­tyk­sekkääs­ti län­ne­ne­lo­ku­vis­sa ku­ten hie­nol­la dia­lo­gil­laan lois­ta­nees­sa Ro­bert Alt­ma­nin Mc­Ca­be & Mrs. Mil­ler -d­raa­mas­sa (1971) ja bru­taa­liu­den ylis­ty­se­lo­ku­vas­sa Suu­ri hil­jai­suus (myös 1971), mut­ta sil­ti tur­han har­voin.

Kos­to­ta­ri­na äi­tyy lop­pu­puo­lel­la pe­rin psy­ke­dee­li­sek­si. To­den ja ta­run ra­ja hämär­tyy. Tässä­kin on het­kensä, mut­ta lop­pu­rat­kai­su li­puu lo­pul­ta hie­noi­sek­si pet­ty­myk­sek­si.