Kun muu­ten si­vis­ty­neet mie­het pu­hu­vat sau­nan jäl­keen, kuin­ka nai­set it­se asias­sa ha­lua­vat, että heidät ote­taan pie­nellä vä­ki­sellä, tun­tuu siltä, et­tei Mär­ta Tik­ka­sen ro­maa­nin herättämästä ko­hus­ta ole juu­ri­kaan ai­kaa. So­vi­nis­ti­ses­ta roo­lis­taan tu­tun Jörn Don­ne­rin kä­sissä ta­ri­nas­ta saa­tiin myös pai­no­kas elo­ku­va, jon­ka tun­nel­maa voi ihail­la.

Ai­he­pii­ri ei kui­ten­kaan enää sho­kee­raa, mut­ta nyt voi naut­tia hyvästä rat­kai­sus­ta käyttää ruot­sa­lai­sia näyt­te­lijöitä ja elo­ku­vaa­ja Bil­le Au­gus­tia. Osin ruot­sa­lai­sis­sa kä­sissä ta­sa-ar­vo­tee­ma nou­see pa­rem­min esil­le, sillä näin luo­daan so­pi­vas­ti vie­ras, mut­ta ih­meen tut­tu at­mosfää­ri. Toi­sin sa­noen ta­sa-ar­vo­tee­ma kos­ket­taa kaik­kia, tah­toi­vat tai eivät.

Don­ner osa­si eri­no­mai­ses­ti käyttää ar­ki­sia ta­pah­tu­mia ja miljöitä ku­va­tes­saan ih­mis­ten mie­len­liik­keitä. Tällä ker­taa hyö­dyn­netään au­to­kaup­paa, kei­lai­lua ja jää­kiek­koa.

Kol­me­kym­mentä vuot­ta sit­ten ai­neel­li­nen hy­vin­voin­ti oli pe­rin ka­peis­sa kä­sissä. Työväen pa­ris­sa esiin­tyi so­vi­nis­mia, mut­ta se ei oi­kein pääs­syt pin­nal­le, kos­ka il­man nais­ten työ­pa­nos­ta suu­rin osa per­heistä oli­si men­nyt nu­rin. Kun ai­neel­li­nen hy­vin­voin­ti on lisään­ty­nyt, kes­ki­luo­kan hen­ki­set on­gel­mat ovat le­vin­neet jo­ka puo­lel­le. Elo­ku­va pei­laa hy­vin tätä muu­tos­ta.