Die Hard 5. No mikä et­tei. Sitä en to­sin oi­kein ymmärrä, mikä funk­tio täl­lai­sel­la mo­no­to­ni­sel­la rie­hu­mi­sel­la, au­toi­lua­mo­kil­la ja jat­ku­val­la am­mun­nal­la on. Ei ole ih­me, jos Bru­ce Wil­lis al­kaa käyttäy­tyä eri­koi­ses­ti maail­man tu­ruil­la.

Tällä ker­taa san­ka­rim­me pää­tyy Venäjäl­le poi­kan­sa pidä­tyk­sestä kuul­tuaan. Pa­pal­le ei ole­kaan ker­rot­tu kaik­kea ja rank­ka mat­kaa al­kaa.

Tämä on kyllä ai­ka­mois­ta ajan­huk­kaa. Jos­kus tu­lee mie­leen, että suu­ret ni­met ot­ta­vat ai­ka­moi­sia ima­go­tap­pioi­ta yk­sin­ker­tai­ses­ti sen ta­kia, kos­ka eivät ymmärrä van­haa sa­nan­part­ta. Sen mu­kaan pie­net me­not eivätkä suu­ret tu­lot rat­kai­se­vat. Ab­sur­di sa­non­ta muut­tuu loo­gi­sek­si Hol­lywoo­dis­sa. Mik­si muu­ten he suos­tu­vat ros­kap­ro­jek­tei­hin tai ty­pe­riin kel­lo­mai­nok­siin? Saa­vu­tet­tua elin­ta­soa on vai­kea pitää yllä sil­loin, kun täh­ti on al­ka­nut him­men­tyä.

Le­vyl­le on tal­len­net­tu teat­te­ri­ver­sion lisäk­si kol­me mi­nuut­tia pi­dem­pi oh­jaa­jan ver­sio.